Kennel Zweierteam

Hilkka&Hanne Laine

Tampere

Perheemme ensimmäiseksi koiraksi hankittiin vuonna 1975 Chow Chow, joka eli kanssamme aina vuoden 1988 aprillipäivään saakka. Ilman koirankarvoja sängyssä emme osanneet olla ja alkoi normaalin käytännön mukainen koirakirjojen selailu ja eri rotujen seulonta. No vaikeaa se ei ollut, kun saimme tuttavamme kautta tiedon, että meillä on mahdollisuus käydä tutustumassa perheeseen, jossa oli kaksi ihanaa Alpenbach-berninarttua ja asia oli selvä. MEILLE TULEE BERNI!

Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen, koska berninpentuja ei noin vain ollutkaan saatavana. Alkoi soittelu ympäri Suomea ja löytyihän Rovaniemeltä apu piinaan. Lapintuulen kenneliin odoteltiin ensimmäistä pentuetta syntyväksi toukokuussa ja pentue syntyikin perjantaina 13.5.1988. Nyt oli mitä odottaa ja nälkä kasvaa syödessä. Halusimmekin kaksi berniä, onnistuuko? Jännittyneenä soitto Aila Koskiniemelle ja hän innostui asiasta, olisihan pennuilla seuraa toisistaan. Odotus alkoi. Eihän me tietenkään saatu pennun pentua ennenkuin oli käyty läpi tiukka kontrolli puhelimessa ja paikan päällä. Auto junaan ja kohti Rovaniemeä. Kyllä pennut olivatkin ihania mutta miten sitä jaksaa vielä pari viikkoa... Sitten heinäkuun alkupuolella lentokoneella Tampere - Oulu - Rovaniemi ja takaisin Rovaniemi - Helsinki ja siellä muu perhe olikin meitä vastassa autolla. Oli se hienoa olla bernin omistaja.

Aika kului ja pennut kasvoivat ja näyttelykuume iski! Sitä onkin jatkunut jo viisitoista vuotta. Nartut olivat kuitenkin niinkin bernin-näköisiä, että mielessämme kävi mahdollinen pennuttaminen. Ja lentokoneen nokka kohti Tanskaa, siellä kävimme kummankin nartun kanssa. Nappi (Lapintuulen Aamukaste) oli vuorossa ensimmäisenä mutta jäi tyhjäksi. Pennin (Lapintuulen Pyrstötähti) kanssa olikin jo parempi tuuri ja saimme 3 pentua aikaiseksi ja siitä se kaikki alkoi. Aiemmin keväällä 1990 tuli tietenkin ajankohtaiseksi kennelnimen hankinta ja nimen keksiminen. Saksaa sen olla pitää... ja anomukset kennelliittoon. Ensimmäisenä vaihtoehtona meillä oli Morgenrote (aamurusko), koska senhetkinen osoitteemme oli Rusko, mutta nimi oli jo jonkun muun käytössä. Toinen vaihtoehtomme oli Zweierteam (parivaljakko, aisapari) tuntuikin ihan sopivalta, koska tarkoitus oli yhdessä pitää "kenneliä".

Ensimmäinen pentue A syntyi siis 22.10.1990 Pennille (Danettas Hasse&Lapintuulen Pyrstötähti) ja saimme yhden nartun ja kaksi urosta. Narttu Z Amourette-Reino jäi kotiin, mutta urokset lähtivät maailmalle. Puolitoistavuotiaana toinen uroksista kävi omistajansa hermoille, koska oli niin vilkas ja seuranhaluinen ja hän ehdotti että ottaisin sen joksikin aikaa Tampereelle ja niin tehtiinkin. Parin viikon jälkeen tiedustelin, jotta koskahan palautan koiran, mutta omistaja ei halunnut sitä enää ja antoi vaihtoehtoina minulle ostomahdollisuuden tai se viedään piikille! Ajatus oli aivan mahdoton, miksi terve vaikkakin ylivilkas koira pitäisi lopettaa? Uroshan oli täysin kouluttamaton ja ei varmasti tiennyt mitä omistaja häneltä odotti. No hyvä on, koira jää meille, johon se olikin jo melko mukavasti sopeutunut, vaikkakin muutama selätys oli tehtävä, jotta selviäisi arvojärjestys. Maksoin 8 tuhatta mummon markkaa, jotta sain kasvattini pelastettua. Näin jälkeenpäin en todellakaan kadu tuota päätöstä, onhan Zweierteam Akonit "Niilo" tuottanut meille mahdottomasti iloa ja eli koko reilun 12 vuoden ikänsä terveenä. Hänestä tuli INT&FIN&EST&LV&UKR&RUS&RKF CH EuJV-91 ESTW-99 EurasierW-01 ja lopuksi vielä Veteran of Veterans 2001 ja on sijoittunut hienosti näyttelypistekilpailun kärkipäähän lähes joka vuosi. Hieno koira, jonka vertaista ei tule kuin kerran elämässä. Niilo ehti tulla isäksikin kahdelle pentueelle, joten hänen iloinen olemuksensa säilyy hänen jälkeläisissään. A-pentueen muut olivatkin sitten kivoja kotikoiria ja pentueen keski-iäksi tuli yli kymmenen vuotta.

Toinen, eli B pentue, syntyi monen tuloksettoman yrityksen jälkeen 9.11.1993 Napille (Bastian vom Veit&Lapintuulen Aamukaste). Tässä pentueessa oli, valitettavasti täytyy sanoa oli, koska koko pentue on kuollut, kaksi narttua ja viisi urosta. Ja pentueen keski-iäksi jäi 6 ja puoli vuotta, mikä on bernin keski-ikä tänä päivänä, mutta mielestäni kuitenkin liian alhainen ja sillä ei voi kyllä kehuskella. Tuosta pentueesta jätimme itsellemme uroksen, vaikka järkevästi ajatellen ja mahdollista kasvatustyötä jatkamaan olisi pitänyt jättää narttu, mutta kun ihastuin niin Z Buxus-Viljon luonteeseen, että en voinut päästää sitä käsistäni ja optimistisesti ajattelin, että tuleehan noita pentueita... No, Viljosta tulikin komea poika, jonka kanssa myös olemme kiertäneet ulkomaillakin, INT&FIN&BLR&EST&LV&N&S CH BLRW-96 WarszW-98 oli hänen komea tittelirivistönsä mutta valitettavasti häneltä löytyi paha kasvain selkärankaan kiinnittyneenä 28.12.1999 ja vaikea päätös oli tehtävä. Tästä pentueesta, jotka kaikki kuolivat syöpään, kannattaa vielä mainita Tokomestari 98 ja 99 Z Babiana- Venla, joka kouluttajansa Mika Jalosen käsissä toimi ihailtavasti ja kävipä myös useassa näyttelyssä. Uros Z Baldrian-Baldi, joka asusteli Mikkelissä näyttäytyi myös muutaman kerran näyttelyissä hyvällä menestyksellä. Taisivatpahan Viherlehtojen perheessä Otavassa asustavat veljekset Z Barbatus-Santeri ja Z Brombeere-Nestorikin piipahtaa näytillä. Kaikista muistakin tuli ystävällisiä ja perheidensä rakastamia kotikoiria.

Muutama astutus tehtiin vuosien 1994-1995 aikana mutta ne eivät tuottaneet tulosta joten piti alkaa keksiä jotain muuta. Onnistuimme saamaan kotiimme nartun Saksasta. Vera vom Veit (Mephisto vom Soonwaldblick-Kaya vom Veit) on syntynyt ystävänpäivänä 1996.

Tässä vaiheessa innostuimme myös nöffeistä ja varasimme hyvältä ystävältämme Alatalon Anitalta tietystä yhdistelmästä narttupennun ja odotimme mitä tuleman pitää. Kuten arvata saattaa pentueeseen tuli vain yksi narttu ja sitä Anita ei halunnut myydä näyttely/jalostuskäytöön, joten jäimme nartutta. Aikaa kului ja jotenkin, jota en vielä oikein itsekään ymmärrä, taloon tassutteli nöffipentu ja taas vastoin vakaita suunnitelmiani nartusta, sen nimeksi tuli Urho (Aarnikarhun Liberazzo) synt. 9.8.1997 eli taas tuli uros taloon ja nöffikasvatuksen sai unohtaa. Hänestä tulikin kyllä upea koira ja matkoilta jäi joitain titteleitäkin. INT&FIN&N&RUS&UKR&EST CH WarzawaJW-98 Pl&PotznanW-99. Urho jouduttiin valitettavasti polviongelmien takia jättämään eläkkeelle näyttelyistä.

C pentue (Zweierteam Akonit&Vera vom Veit) syntyi 4.3.1999 ja on niittänyt mainetta niin näyttelyissä kuin TOKOkehissä. Narttuja on viisi ja uroksia kolme. Nartuista Z Carlina-Lyyli on tällä hetkellä kennelimme komistus ja hän on FIN&LT CH LTW-03 ja parin pentueen emä. FIN&RUS CH Z Calendula-Sylvi sai valitettavasti keskenmenon, kun hänet keinosiemennettiin norjalaisella uroksella keväällä -02. Sylvi asustelee Niemisen Katjan kanssa Keravalla. FIN TVA Z Cucurbita-Kerttu onkin sitten niittänyt mainetta TOKOpuolella ja on Jalosen Mikan ylpeydenaihe, niin mahtava luonne kuin koiralla vain olla voi. Onpa Kerttu joskus nähty näyttelykehässäkin ylpeine häntineen. Z Caragana-Bertta "palasi" alkuperäisestä kodistaan keväällä-02 ja sai uuden kodin Kerttu-siskon kaverina ja hänestähän tuli vuoden 2002 TOKOmestari, joten hyvän pohjatyön olivat aikaisemmat Virtolaiset omistajat tehneet vaikka joutuivatkin luopumaan liian vilkkaasta tytöstään. Niin mainittakoon, että Vera vom Veit asuu nykyään myös samassa Jalonen-Kouhio perheessä Ylöjärvellä. Jaarojen 14 henkisessä perheessä Z Cereus-Tauno on kierrellyt näyttelyitä ihan hyvällä menestyksellä, vaikka valioksi asti ei ole vielä ehtinytkään. Vaasalainen Z Cnicus-Sakke on myös käynyt muutaman näyttelyn saaden aina vähintään ykkösen. Nykyisin kotikoiramme Z Cedrus-Eeti on niinikään näyttäytynyt ujoudestaan huolimatta muutamassa näyttelyssä. Muut ovatkin sitten muuten onnellisia kotikoiria. Kaikki C pentueesta ovat erinomaisia liikkujia, liekö isä-Niilon geenit siirtyneet jälkeläisiin.

Keväällä 2000 sain sen kaipaamani nöffinartun Dee Dee Dixie at Cayugan, kun Hanne toi matkamuiston Italiasta, jossa oli muutaman kuukauden Cayuga kennelissä töissä, mutta DeeDee, jonka ristin oitis Siiriksi oli jo veteraani-ikäinen vanha rouva, joten hänelle ei enää pentuja suunniteltu. Komeita ja menestyneitä lapsia hänellä kyllä on maailmalla ja kaunis on itsekin. Viikon Suomessa oltuaan hän tuli valioksi ja nappasi komeita veteraanisijoituksia näyttelyistä. Nyt ollaan ansaitulla eläkkeellä.

D-pentueen kävimmekin astuttamassa Norjassa (Newton av Milkcreek-Vera vom Veit). 15.8.2000 syntyi kolme narttua ja viisi urosta ja tyypiltään pentue on sellainen, josta itse pidän eniten. Siitä jäi kotiin Z Dracaena-Lempi, joka on INT&FIN&N&EST&LV&S CH. Kotiin jäi myös uros Z Daucus-Osmo, jolla on aivan mahtava luonne ja siihen se sitten jääkin. Hän on kiltti ja luulenpa, että hän vielä jonain päivänä alkaa puhua, niin lempeät silmät hän omaa. Kokoa Osmolla on paljon yli 70 senttiä, kihara turkki ja suorat takakulmat, joten hänestä ei tullut kaipaamme jalostusurosta. Z Dicentra-Selma on myös FIN CH ja hän sai pennut Z Akonitin kanssa viime keväänä. Tuloksena oli vain kaksi pentua, mutta toivotaan että Irjasta ja Martista kasvaa ylpeydenaiheita kasvattaja-Tarulle Alte Sage Kenneliin. Z Deminuta-Tyyne on uskaltaunut myös muutaman kerran näyttelykehään sitävastoin muut pentueesta eivät ole juurikaan innostuneet näyttelytouhusta ja valitettavasti Z Dianthus-Topi menetettiin jo kaksi vuotiaana syöpään. Sekä Dracaena että Dicentra tullaan astuttamaan lähitulevaisuudessa.

Ympyrä sulkeutuu ja Chow Chow tallustaa taas talossa. Liettuasta meille muutti Ilmaras Cunami-Lati synt. 23.8.2000 niin ja sanomattakin on selvää että kyseessä on uros! Tällä hetkellä FIN&N CH.

No, sitten toimme lainaksi uroksen Norjasta, tarkoituksenamme käyttää häntä Z Carlinalle ja mahdollisesti muillekin sopiville nartuille. Le Grand Orion Av Milkcreek astuikin ensin pari narttua ja sitten oli Carlinan vuoro. Tämä E pentue (Le Grand Orion Av Milkcreek-Z Carlina) syntyi 16.8.2001 ja siitä saimme kuusi narttua ja valitettavasti vain yhden uroksen. Nartuista omistukseemme jäi Z Excelsa-Elsa, joka on menestynyt erinomaisesti myös näyttelyissä ja hänet on tarkoitus astuttaa vuoden loppupuolella. Elsa asuu Laitilassa Satu Lautakarin hyvässä hoivassa. Tästä kotiin jäi Z Escallonia-Helmi ja Z Erumurus-Simo, joka oleilee Jaarojen perheessä Jakkukylässä. "Näyttelytähtiä" ei näistä toiveista huolimatta taida tulla, mutta ovat onnellisia perheissään ja ehkäpä heistä vielä kuullaan. Yksi nartuista muutti USA:han.

Koska epäilin Z Carlinan ja Orionin astutuksen onnistumista, päätin vastoin suunnitelmiani astuttaa myös vielä kerran Veran. F pentue (Le Grand Orion Av Milkcreek-Vera vom Veit) syntyi 26.8.2001 käsittäen kolme narttua ja neljä urosta. Yksi uroksista meni samaiseen usalaiseen perheeseen kuin E pentueen narttukin. Kaikki muutkin ovat onnellisia perheidensä kanssa.

Viimeisin eli G pentue (Xtralarge van de Weyenberg-Z Carlina) syntyikin sitten keinosiemennyksen tuloksena 23.8.2002 ja saimme siitä vain yhden uroksen. Z Grandis eli Junttieinari on yhteisomistuksessa Petri Salokannon perheellä Tampereella ja luulen, että onnellisempia berninomistajia saa hakea, niin hyvin Einari on perheensä lumonnut. Katsotaan mitä hänestä tulee.

Koiraelämää on siis suunniteltu vuosiksi eteenpäin kuten edelläolevista suunnitelmista voi päätellä, mutta koskaanhan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Alte Sage Akorina für Zwei-Irja (Z Akonit-Z Dicentra) on viimeisin kotiimme muuttanut jalostustoivo. Jatkamme harrastusta tyttäreni Hannen kanssa näyttelyitä harvakseen kierrellen niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sillä koiramme ovat nähneet maailmaa enemmän kuin moni ihminen. Näyttelyt ovat vieneet meidät 12 eri maahan ja niistä tuomisina berneillä yhteensä 25 valionarvoa ja useista voittajatitteleistä puhumattakaan. Kotoisampia saavutuksia ovat tokomestarit vuosilta -98, -99, -00, -01 ja -02. Yksi FIN TVA, eli tottelevaisuusvaliokin on saatu Mikan ansiosta ja olemme siitä ylpeitä. Tämän harrastuksen parissa on koettu niin suuria iloja kuin surujakin, sillä uskon, että kellään kasvattajalla ei ole elämä "ruusuillatanssimista" vaan niitä vastoinkäymisiä ja kotikoiria syntyy halusi tai ei. Olemme tämän lähes 14 vuoden kasvattajauramme aikana saaneet aikaiseksi siis 7 pentuetta ja yhteensä 41 pentua, joten harrastelijakasvattajia tässä ollaan. Kiitämme kaikkia niitä ihania ihmisiä, joita olemme tämän harrastuksen myötä tavanneet ja jotka ovat meitä ylä- ja alamäissä kannustaneet sekä niitä 30 eri perhettä, jotka ovat antaneet hyvät ja huolehtivat kodit kasvateillemme. Suurin kiitos kuitenkin kuuluu kotimiehelle Harrille, joka on huolehtinut kotiinjäävästä laumasta näyttelymatkojemme aikana ja ottanut kiitettävästi vastuuta myös pentujen hoidosta. Valitettavasti, niinkuin nykyään tapana on, emme pysty järjestämään kotonamme bernitapaamisia, koska asumme ihan tavallisessa 250 neliön omakotitalossa, jossa ei ole erikseen koiratarhoja vaan asumme kaikki saman katon alla ja rotusekamelska ei välttämättä ymmärtäisi parinkymmenen bernin sisäänmarssia.

Hilkka